Muutama viikko sitten osallistuimme Finnish Ferret Festival näyttelyyn, joka pidettiin kotipaikkakunnallamme Lempäälässä. Oli ihanaa, kun kerrankin näyttely sattui olemaan niin lähellä, eikä tarvinnut viideltä aamulla nousta ylös ja alkaa hiki päässä pakkailla näätiä autoon. Edellinen ilta tosin kului SFL:n kokouksessa, sekä näyttelyn järjestelyssä, mutta onneksi meitä oli paikalla monta reipasta käsiparia. Ilta näyttelypaikalla järjestelypuuhissa venyi melko myöhään, vaikka lähdinkin ystäväni kanssa kotiin jo ennen kuin näyttelypaikalla yöpyvät painuivat pehkuihin. Mukaamme lähti myös yllättävä yövieras, kaverini 53% hybridiherra. Poju lähti meidän mukaamme, jotta se saisi hieman purkaa energiaa ennen näyttelypäivää. Täytyy kyllä sanoa, että sai taas kerran hämmästellä ihan tajuttomasti sellaisen eläimen ketteryyttä ja voimaa. Käytökseltään poika oli erittäin paljon tavallista frettiä villimpi, mutta luonteeltaan todella ystävällinen, joten selvisimme yökyläilystä ilman ongelmia... tai melkein ongelmitta, herra hybridin mielestä kovaäänisen kilinäpallon kanssa touhuaminen keskellä yötä oli aivan huippu juttu :)
Näyttelypaikalla oli täysi hulina käynnissä jo silloin, kun saavuimme paikalle tekemään viimeisiä järjestelyjä ennen kuin ihmisiä alettiin ottaa ilmoittautumistiskillä vastaan. Huonosti nukutun yön jälkeen olin varmaan melkoinen näky, kun puoliksi juoksin ja puoliksi laahustin ympäriinsä silmäpussit polvissa asti roikkuen.
Toimin päivän aikana tuomarien sihteerinä, mikä oli jälleen kerran erittäin mielenkiintoista puuhaa. Joka kerta oppii uutta, vaikka onkin jo vuosia käpälöinyt roppakaupalla näätiä.
Näyttelypäivä sujui mukavasti. Silloin kun en ollut sihteeröimässä, juttelin muiden fretti-ihmisten tai yleisön kanssa, tai kiersin tutustumassa uusiin ja vanhoihin frettituttavuuksiin. Taisin jossain vaiheessa päivää maata X-asennossa frettieni playpenissakin, kun väsymys meinasi ottaa vallan.
Päivän päätteeksi kaikki ponnistelut palkittiin. Näyttely oli oikein onnistunut järjestelyjen puolesta, ihmiset viihtyivät, eikä mikään (ainakaan minu tietääkseni) mennyt pieleen missään vaiheessa. Kermana kakun päälle meidän Dara vielä pärjäsi tosi hienosti näyttelyssä. Tyttö oli luokkansa paras, paras suklaa ja paras seniori, sekä saavutti arvon VALIO. Aikaisemmin Dara saavutti kyseisen arvon syksyllä Virossa.
FFF:ssä kaverini toi minulle säkillisen raakaruokaa freteille. Pussista paljastui mm. kani ja muutama marsu. Minimoidakseni sotkun määrän päätin, että näitä kavereita en tarjoa suolineen ja karvoineen, enkä oikeastaan usko, että meidän tytöt olisivat näihin herkkupaloihin koskeneetkaan, jos ne olisivat olleet kokonaisia. Hiiret ja tiput uppoavat meillä hyvin, mutta sen isompia otuksia katsotaan nenää nyrpistellen. En ollut koskaan suolistanut/nylkenyt eläintä, joten ajatuskin tuntui vähän pelottavalta. Onneksi eräs kaverini lupautui urhoollisesti avuksi, eikä minun tarvinnut hoitaa hommaa yksin. Kaiken kaikkiaan operaatio osoittautuikin yllättävän helpoksi, vaikka olihan se hiukan ällöä :P Uskoisitteko yläpuolella olevaa raatoa marsuksi?
Mitäs sitten nykypäivään...
Tilasin (taas) aivan ihania nauhoja ja askartelin aikani kuluksi Daralle ja Rhealle valjaat, joissa tyttöjen kelpaa ulkoilla. Valjaisiin kuuluu myös sävysävyyn olevat hihnat. Jonkun verran olen tehnyt tilausvaljaitakin taas, pitäisi joskus muistaa ottaa tuotoksista kuvia, niin saisi niitä esille. Mukaan nimittäin on mahtunut jotain aika makeita!
Kävin viikonloppuna katsomassa sijoitusfrettiämme Miisaa. Tyllerö on kasvanut huimasti ja alkaa hiljalleen näyttää aikuiselta, vaikkakin neiti on ilmeisesti erittäin sinnikkäästi päättänyt olla vaihtamatta ylleen aikuiskarvaa. No, kunhan Miisa huomaa, että talvi on oikeasti tulossa, niin eiköhän sille tule kiire karvan vaihtoon. Kaiken kaikkiaan olen joka hetki tyytyväisempi sijoitustyttööni, se tuntuu kaunistuvan joka kerta. Omistajiensa mukaan Miisa on hieman kömpelö pikku riiviö, joka haluaa jatkuvasti huomiota. Uskomatonta, kuinka paljon virtaa yhdellä pikku näädällä voi olla!
Tällä hetkellä meillä vietetään aikalailla hiljaiseloa. Dara on kasvattanut pehmeän ja silkkisen talviturkin, kun taas Rhean turkki on vielä ihan vaiheessa. Nyt jännitän ehtiikö tyttö vaihtaa talvikarvan ennen Capital!-näyttelyä, jonne meinaamme osallistua. Siitä reissusta tuleekin huisin hauska, meitä lähtee kimppakyydeillä Tampereelta 16 ihmistä ja valtava määrä näätiä. Odotan Capitalia innolla, se nimittäin tulee olemaan Suomen tähän mennessä suurin frettinäyttely (kapasiteetti 200 frettiä!) ja paikalla on erittäin mielenkiintoiset tuomarit. Kaikkien kynnelle kykenevien kannattaa raahautua paikalle kurkkimaan menoa, vaikkei omaa näätää omistaisikaan. Siellä on mitä parhaat puitteet päästä tutustumaan fretteihin ja fretti-ihmisiin. Itselläni ei ole päivän aikana mitään vastuualueita, joten saan vain kuljeksia ympäriinsä nauttimassa näyttelyfiiliksestä... ja syödä eväitä!
Tänään on taas sellainen olo, ettei millään malttaisi odottaa kevättä. Nyt kun molemmille tytöille on sulhot valittu, ei enää ole muuta tehtävää kuin odottaa, että kevät tulee ja kiimat alkavat. Okei, jonkin verran paperihommia pitää vielä tehdä asioiden etenemisen suhteen, mutta kuitenkin, ei mitään kovin suurta konkreettista tekemistä. Katsotaan kuinka pitkälle kevääseen odotus venyy, on tämä vaan niin jänskää!
Tjaa, kai sitä voisi lopettaa löpinän tällä kertaa tähän ja painua pehkuihin, kellokin on madellut jo puolenyön pahemmalle puolelle.
Mukavaa alkutalvea kaikille lukijoille! :)
