Fiilistelyä ja varjopuolia

Daran "haamuvauvat" syntyivät viikonloppuna, ja tälläkin kertaa, niin kuin aikaisempien valeraskauksien kanssa, Dara on ottanut minut pennukseen. Ensimmäisellä kerralla ajattelin sen olevan söpöä, mutta näillä parilla muulla kerralla se on alkanut olemaan melko hermoja raastavaa, tyttö parka kun on ihan sekaisin hyrräävien hormoniensa kanssa, sääliksi käy. Käytös valeraskauden jälkeen on tietysti hyvin yksilökohtaista, mutta ainakin Dara on todella pihalla muusta maailmasta siinä vaiheessa, kun valeraskaus päättyy. Kasvattajaksi haluavan kannattaa todella ottaa huomioon se, että ongelmia saattaa tulla ratkaistavaksi jo paljon ennen pentujen syntymää, ihan jo astutuksen tai valeraskauden kanssa.

Dara on todella stressaantunut koko ajan, tälläkin hetkellä se istuu ja kotkottaa tietokonetuolini juurella, sillä sen mielestä minun pitäisi olla pesässä, eli toisinsanoen peittokasan alla sängyssä. Jos lähden kävelemään muualle asuntoon, seuraa Dara perässä ja yrittää tarttua hampailla kiinni, jotta se saisi raahattua minut takaisin pesään. Voi ressukkaa. Niinä hetkinä kun makoilen sängyllä, makaa Dara vatsani päällä ja hoivaa minua, en osaa laskea kuinka monta naamapesua olen saanut tässä muutaman päivän aikana.

Meillä on nyt muuttunut asumisjärjestelyt siksi aikaa, että Daran käytös tasoittuu, sillä Dara hyökkää Rhean kimppuun melkoisella raivolla. Öisin Rhea nukkuu makuuhuoneessa minun kanssani, sillä Daran kanssa nukkuminen on tällä hetkellä mahdotonta, kun sen hoivavietti on niin voimakas. Daran käytössä on öisin muu asunto, mutta yleensä neiti valitsee nukkumapaikakseen näätäaitauksen, ainakin silloin, kun se ei kyttää makkarin oven takana. Päivisin osat vaihtuvat, jotta Rheakin pääsisi juoksemaan isommalle alueelle.

Darsku on nyt melkein kalju, loputkin karvat ovat tippuneet, eikä tytöstä ole tällä hetkellä lenkkiseuraksi. Olenkin miettinyt pitäisikö minun taas kokeilla opettaa Rheaa kulkemaan valjaissa, on niin tylsää käydä yksinään kävelyllä. Dara on todella hyvä lenkkikaveri, se kulkee ripeään tahtiin vierellä monen kilometrin lenkkejä, mutta Rhean mielestä ulkoilu on ehkä maailman kamalin asia, ellei sitten saa matkustaa hupussa. Minulla on monesti ollut ajatuksena alkaa treenata valjaissa kulkemista Rhean kanssa, mutta aina se on jotenkin jäänyt. Josko nyt saisi aikaiseksi. Kovin montaa kertaa en Rheaa tosin viitsi kiusata, jos se yksinkertaisesti vain pysyy päätöksessään, että ulkona liikkuminen on nou nou.

Parin viikon kuluttua menemme Miisan kanssa ultraan, jännittää nähdä onko masussa elämää. Astutuksesta kuitenkin jäi niin hyvä kuva, että toivoa on!

Huomenna lähden pariksi päiväksi Espooseen ystäväni luokse, ja närpäkkeet menevät hoitoon siskoni luo. Katsotaan millaiset asumisjärjestelyt siellä saadaan aikaiseksi nyt, kun Dara ei tule muiden kanssa toimeen. Toivon, että pari päivää minusta erossa rauhoittaisivat Daraa, vaikka alkuun se varmasti eroa minusta stressaakin. Pieni erossa olo saattaa myös tehdä siinä mielessä hyvää, että Dara saattaa tajuta, että olisi kohta aika aloitella uutta kiimaa. Alkoipa uusi kiima sitten pian, tai vähän myöhemmin, olen todella iloinen, sillä näillä näkymin pentueilleni tulisi joka tapauksessa muutama viikko ikäeroa, mikä on todella ihanteellinen tilanne!

Kuvia minulla ei valitettavasti ole tällä kertaa lisätä, vaikka muutama otos Kalju-Darasta olisikin ehkä ollut paikallaan. Yleensä kuvailen siskoni kameralla, joka on tällä hetkellä siskollani. Ensi kerraksi koitan saada pari kivaa otosta :)

- Emeliina

WCWFS, Miisa & Venom

Ihan ensimmäiseksi haluaisin kiittää niitä, jotka lähettivät minulle aiheita toivepostauksiin. Molemmat aiheet olivat kuitenkin sellaisia, jotka vaativat tarkkaa paneutumista, eikä niitä voi kirjoittaa ihan tuosta vain ja jotenkin sinne päin. Olen alkanut työstää molempia ja lupaan julkaista ne kevään aikana. Kotisivuilleni on tulossa kyseisistä aiheista myös omat osiot, en vain ole saanut vielä aikaiseksi.

Meillä on jännittävä viikonloppu takana. Miisan kiima eteni siihen pisteeseen, että pääsimme viimein astutuspuuhiin. Venom tuli omistajansa kanssa Helsingistä luoksemme viettämään romanttista viikonloppua. Pariskunta tuli alusta asti hyvin toimeen, eikä kulunut montaakaan minuuttia, kun homma pääsi käyntiin. Olin todella iloinen, että Venom osasi toimia niin luontevasti, vaikka olikin ensimmäistä kertaa asialla. Astutuksesta jäi todella hyvä kuva, ja toivonkin, että ultrassa muutaman viikon kuluttua näkyisi pentuja. Mikäli ulrassa pentuja näkyy, odotamme pentuja syntyväksi kuuden viikon kuluttua.

Venomilla oli loistavat otteet

Venom

     

 

Miisa

 

 

Venomin omistaja Hanna toi Venomin lisäksi meille kylään koiransa Gaikon, joka on rodultaan shikoku. Oli todella mielenkiintoista päästä näkemään kyseinen koira livenä, sillä Suomesta näitä koiria lötyy vain kaksi kappaletta. Gaiko oli luonteeltaan ihan hullunhauska pusuttelija, jolta ei vauhti ja hellyydenkipeys loppunut kesken. Ihastuin ihan hirmuisesti poitsuun, oi oi.

Gaiko

 Daran valeraskaus lähenee loppuaan, ensi viikon maanantaina olisi pentujen "laskettu aika". Katsotaan kuinka pian Dara aloittelee uutta kiimaa, viime vuonna uusi kiima alkoi todella pian valeraskauden jälkeen. Hyvällä tuurilla pääsemme astutuspuuhiin 3-4 viikon kuluttua, mutta vielä en tosiaan osaa sanoa tarkemmin. Jännityksellä odotellaan! Dara on niin hassun ressukan näköinen nyt, kun se on alkanut pudottaa karvaa. En voi sille mitään, että alan nauraa joka kerta, kun tyttö tassuttaa näköpiiriini, se on niin hassu kalju nahkiaisnäätä.

Pari viikkoa sitten olimme aikaisemmin mainitsemassani West Coast Winter Ferret Show - näyttelyssä (tutummin WCWFS). Dara pääsi mukaan, koska ultrassa ei näkynyt pentuja, eli olimme koko lössin kanssa liikkeellä. Starttasimme kuuden aikaan aamulla kohti Naantalia siskoni, kaverini Siirin ja tämän äidin kanssa, sekä tietysti frettien. Edellisenä yönä olin varmaan ensimmäistä kertaa saanut nukuttua kunnon unet ennen näyttelyä, joten olin pirteällä tuulella, mikä oli todella hyvä, koska toimin suurimman osan päivästä tuomarin sihteerinä. Sihteeröinti oli kyllä todella mukavaa, vaikka aluksi englanniksi sihteeröinti jännitti, opin ihan mielettömän paljon uutta. Seuraavan kerran sihteeröintiä on luvassa KesäPiknik-näyttelyssä elokuussa.

Päivä oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut, mutta kermana kakun päälle meidän tytöt pärjäsivät näyttelyssä todella hyvin. Meinasin tirauttaa pari kyyneltä, kun olin niin liikuttunut, mutta onneksi hillitsin itseni. Dara oli näyttelyssä oman luokkansa paras, paras suklaa, ja valioitui kolmannen kerran. Rhea oli luokkansa paras, paras musta soopeli, paras seniori ja BEST IN SHOW, sekä valioitui myös kolmannen kerran. On mulla niin hienot tytöt <3 Tulomatkalla autossa olikin sitten hiukan tiiviimpi tunnelma, koska palkintoja oli ihan järkyttävät määrät. Kesti seuraavaan päivään, ennen kuin sain kaiken purettua ja siivottua muutenkin eteisen tavaroista.

VSP & BIS © Manta Pihala

Tjahas, enköhän ole lätissyt tarpeeksi tälle kertaa. Päivittelen pentukuulumisia jahka pääsemme käymään Miisan kanssa ultrassa. Oikein mukavaa jatkuvaa kevättä kaikille lukijoille! :)

- Emeliina