lauantai 2. elokuuta 2014

Kasvattaja E-Pic'sin takana

Millainen se E-Pic's kasvattaja on? Uskaltaako sille kirjoittaa sähköpostia?

Voi kuulkaa, kyllä uskaltaa! :)

Pitkän pohdinnan jälkeen lisäsin minikokoisen infosivun itsestäni kotisivuilleni, joka löytyy siis Kasvattaja-osiosta. Frettitutut olivat pitkään jo natisseet, että olisi kiva, jos sivuilla olisi jonkinlainen esittely tämän kaiken frettitohinan taustalla puuhaavasta ihmisestä.  Koska sivuille en viitsinyt mitään maailman pisintä höpötystä laittaa, niin ajattelin tehdä  vielä tämän blogipostauksen itsestäni. Onko se sitten hyvä vai huono, en tiedä. Itse ainakin olen sitä mieltä, että kun mietin mistä lemmikkini hankin, niin on kiva tietää kasvattajasta edes jotain. Lupaan pennunostajille fretin elinikäisen tuen, joten onhan se mukava pentua harkitsevan tietää, onko kasvattaja sellainen, että on helppo kysyä neuvoa ja apua.



Kuka siis? Olen vuonna 1991 syntynyt nainen Lempäälästä, täällä olen aina asunut ja hyvin viihtynyt, mutta katsotaan minne tulevaisuus opintojen jälkeen vie. Kiinnostus eläimiin heräsi todella aikaisin ja aivan ala-asteen alussa löysinkin läheltä itselleni hoitokoiran nimeltä Nakki. Nakin lisäksi tutustuin myös naiseen, kellä oli kaksi siperianhuskya ja kissa, ja myös täällä tuli vierailtua ja autettua eläinten kanssa. Ensimmäisen oman lemmikkini, Ossi-luppakorvakanin sain 9-vuotiaana. Ossi tuli meille eläinkaupasta, ei sitä yhdeksänvuotiaana ajatellut kasvattajia tai muita juttuja. Valitettavasti Ossi menehtyi jo kolmevuotiaana sydänvikaan.

Vuosi Ossin kuoleman jälkeen aloin pohdiskella uutta lemmikkiä, ja mietin mikä olisi minulle se oikea. Koirakuume tietysti oli kauhea, mutta (onneksi) vanhemmat eivät innostuneet hirveästi ajatuksesta. Olisin ollut kyllä oikeasti aivan liian nuori ja pönttö koiranomistaja, joten ihan hyvä vain. Koirakuumeeseen sain onneksi helpotusta uusien hoitokoirien myötä, naapuriin muutti pari saksanpaimenkoiraa, joiden aktiivinen hoitajatyttö minusta tulikin :)

Uuden lemmikin pohdintaa kesti toinen vuosi, mikään ei tuntunut sellaiselta oikein super omanlaiselta. Halusin jotain erilaista kuin kanin, mutta marsut, rotat tms eivät olleet sellaisia mitkä olisivat iskeneet. Kissaa meille ei voinut ottaa, koska isä on niille aivan super allerginen. Lopulta törmäsiin netissä frettiin ja aloin ottaa asiasta selvää. Foorumin kautta löysin Tampereella asuvan frettikasvattajan, jolta kysyin pääsisinkö tutustumaan hänen fretteihinsä. Kasvattaja vastasikin, että tervetuloa ja kertoi samalla, että hänellä oli yksi pentuekin parhaillaan kotonaan. Minä tietenkin aivan super innoissani kirmasin paikalle mahdollisimman pian. Aika malttamaton silloin tietenkin oli, kun fretti kuulosti juuri niin mahtavalta aktiiviselta, sosiaaliselta ja omalla tavallaan haastavalta eläimeltä.

Kasvattajan luo menon muistan kuin eilisen. Rappukäytävässä asunnon edessä leijaili kummallinen haju, jonka alkuperä (kiimainen urosfretti) selvisi asuntoon sisälle mentäessä. Heti ovella pääsin myös tapaamaan elämäni ensimmäiset fretit,  nuo ystävälliset varpaiden nuuhkijat, jotka kiipeilivät pitkin jalkaa syliin asti. Kasvattaja vei minut pentuja katsomaan, pesässä oli neljä soopelipentua ja neljä albiinoa. Pääsin käsittelemään pentuja ja apua, kun nostin lopuksi toisen soopelitytöistä syliini, tapahtui totaalinen PAM sydämessä ja siinähän sitten rakastuin siihen pikkuiseen aivan totaalisesti. Tunne oli täysin erilainen kuin muita pentuja käsitellessä. Pentu itse ei tajunnut kauheasti vielä maailmasta mitään, se nukkui tyytyväisenä kerällä kämmenellä.

Usva 5 viikkoisena


Muutaman viikon sitä sitten kinasteltiin vanhempien kanssa tästä kyseisestä pennusta. Fretti-innostukseni oli kestänyt vasta pari kuukautta, ja nyt jo halusin pentua kotiin, joten ymmärrän kyllä, etteivät vanhemmat olleet kovin suopeita alkuun. Rakkaus tuota pikkuista hammashirviötä kohtaan kuitenkin voitti, ja sain viimein soittaa kasvattajalle, että olin saanut vanhempien siunauksen pennun meille muutosta. Aika tuosta luovutukseen asti kului super hitaasti ja kävinkin joka viikko katsomassa pikkuista, jonka ristin Usvaksi :)

Kun Usva sitten viimein tuli syksyllä 2005, oli sille varattu oma huone talomme alakerrasta. Vietin pennun kanssa kaiken vapaa-aikani ja se oli minulle niin järkyttävän rakas, että vaikea edes sanoin kuvailla. Alku ei kuitenkaan ollut mikään helppo, sillä Usvan uhmaikä oli jotain aivan kamalaa. Pentu puri niin perkuleesti, että hammasta purren ja itkua pidätellen sitä sai totuttaa käsittelyyn ja yrittää rakentaa luottamusta sen ja itsensä välille. Muistan kuinka kädet olivat sormen päästä kyynärtaipeisiin yhtä rupea ja lattialta sai suoraan sanottua kuurata omaa vertaan, koska vaikka fretti on pieni eläin, sen hampaat osaavat tehdä pahaa jälkeä. Sitkeys ja rauhallinen käsittelytapa kuitenkin poikivat kuukausien päästä hyvän tuloksen ja viimeisen kerran ikinä Usva puraisi minua ollessaan 4,5kk ikäinen. Se jälkeen jaoimme läheisen ja hellän suhteen. Vieraita Usva ei koskaan oppinut hyväksymään, ja se nappasikin aika hanakasti kiinni jopa muita perheenjäseniä. Syy Usvan luottamusongelmiin selvisi myöhemmin, mutta sen enempää asioihin paneutumatta haluan vain sanoa, että olkaa ihmiset oikeasti tarkkoja siitä, mistä eläimenne otatte, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Usvan kanssa kuljettiin yhdessä suuria ylä- ja alamäkiä, joista kaikista selvittiin, kunnes viimein tammikuussa 2010 Usva menehtyi pitkän sairastelun seurauksena. Olen aivan järkyttävän kiintynyt eläimiini, joten Usvan kuolema oli totaalinen maailman pysähtyminen. Sillä hetkellä tuntui, että en enää koskaan ota yhtäkään eläintä, en ikinä!

Jo Usvan tullessa 2005 tutustuin frettinäyttelyssä Lisaan, joka myöhemmin alkoi kasvattaa frettejä nimellä Pickpocket's. En muista ensitapaamisestamme mitään, mutta vanhasta päiväkirjasta bongasin seuraavan tekstin:

"Tapasin ihan sairaan mukavan tyypin, nimeltä Lisa. Olisi kiva tutustua lisää!"

Lisan kanssa aloimme juttelemaan netin kautta vuosi Usvan tulon jälkeen, koko ajan hieman enemmän ja enemmän. Kesällä 2010 lähdinkin sitten Lisan luo katsomaan sen vuotisia pentuja. Olin aivan totaalisen rakastunut Lisan Unkarintuontityttöön Wiccaan, ja halusin nähdä sen pennut, koska pentue olisi kuulemma sen viimeinen. Suoraan sanottuna minulla ei ollut 100% varmaa aikomusta ottaa uutta frettiä, vaikka ajatus kutittikin mieltä siitä asti, kun Wiccan pentue syntyi.

Tapasimme Lisan kanssa pitkästä aikaa, ja oli heti aivan super mukavaa jutella kaikesta. Kun menimme katsomaan pentuja, hyökkäsi lauma pikkupenteleitä kiipeilemään syliin ja möyrimään vaatteissa. Syliini kiipesi tumma suklaapentu, joka alkoi heti iloisesti nakerrella pentumaiseen tyyliin peukaloani. Lisa esitteli tytön, Pickpocket's Milky Wayn, joka olisi hänen tuleva sijoitusfrettinsä. Katselin pikkuista ja mietin vain, että luoja että osaa eläin olla kaunis. Katsoimme Lisan kanssa toisiamme silmiin ja päätös taisi olla sillä hetkellä tehty. Niin Dara muutti meille, ja avasi aivan uuden tien frettimaailmaan, joka oli täynnä ennen kaikkea aivan uskomattoman mahtavia ihmisiä (sekä tietenkin paaaaaaljon frettejä). Usvan kanssa kun olimme vain olleet kaksin.

Dara 9 vkoa. Kuvan on ottanut Aino Mustonen


Siitä on nyt neljä vuotta. Paljon on ehtinyt tapahtua. Olen saanut Suomen Frettiliiton virallisen kasvattajanimen, kasvattanut kaksi pentuetta, toimin Tampereen seudun Fretit ryn puheenjohtajana, kuulun Suomen frettiliiton hallitukseen, olen SFL:n frettituomariopiskelija, järjestän frettinäyttelyitä ja olen saanut Suomen frettiliiton myöntämän erikoispalkinnon. Kotona puuhastelee yhden sijasta kolme frettiä.




Kasvatussuunnitelmia minulla on vuosien päähän, mutta en usko, että meille pentuja syntyy ennen kuin saan kouluni kunnialla loppuun, joten nyt tyydyn hetken aikaa vain seuraamaan kasvattajatuttujeni pentueita, ja oppimaan koko ajan uutta muiden kokemuksien myötä. Haluan muutenkin pitää kasvatukseni hyvin pienimuotoisena, joten ei ole tarkoituskaan, että meille joka vuosi pentuja syntyy. Vaikka olen kasvatuksen suhteen tällä hetkellä "lomalla", on minulla toki kasvattajan vastuu jo uusiin koteihin muuttaneista pennuistani, ja muussakin frettitouhotuksessa riittää hommaa. Viimeksi viime viikolla meillä kävi eräs pariskunta tutustumassa fretteihin :)

Hmm, entäs sitten muun kuin eläinharrastuksen saralla. Olen sellainen taiteellinen hömppä, rakastan yli kaiken piirtämistä, maalaamista ja kirjoittamista. Kesken on tällä hetkellä miljoona maalausprojektia ja _kaksi_ kirjaprojektia! :D Lempppariharrastuksia noiden lisäksi on maskeeraaminen (olen tällä hetkellä maskeeraajana yhdessä lyhytelokuvassa) ja valjaiden ompeleminen freteille. Musiikki on tietenkin ihan maailman parasta, laidasta laitaan! Itse en osaa soittaa (paitsi nokkahuilulla makkara-laulun), mutta ihailen aivan hirmuisesti ihmisiä, jotka osaavat. Taisin mainita, että opiskelen parhaillaan urheiluhierojaksi, tarkoitus olisi valmistua syksyllä 2015 ja sen jälkeen suunnitella osteopaatin opintoja. Katsotaan mitä sen jälkeen.





Huh, johan siinä olikin tekstiä. Eiköhän tämä riitä tällä kertaa :P

Kuulemisiin!




- Emeliina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti