Kamala kevät! Nyt vasta kunnolla tajuaa, kuinka paljon sitä kaipaakaan omia pentueita ja kasvattamista. Onneksi ensi vuonna meillä vipeltää (toivottavasti) pesässä jälleen omia pentuja! Olen koittanut saada "vauvanhipsutuskuumetta" helpottumaan käymällä kasvattajakavereiden pentuloissa leikittämässä pikkuisia, mutta tuntuu, että kuumotus vain pahenee, eikä millään malttaisi odottaa ensi vuotta. Näillä näkymin pentuesuunnitelmiin saattaa tulla joitain muutoksia, mutta tarkemmin tilanne selkenee syksyllä, sillä nyt vain seuraillaan vähän, mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan.
Eilen oli jännittävä päivä! Ajelimme Jasminen kanssa Helsinkiin Lisan luo, joka kotiutui toissapäivänä Unkarista kahden poitsuvauvan kanssa. Pojat muuttavat sijoituskoteihin, ja ovat yhteisessä jalostuskäytössä minulla ja Lisalla (Pickpocket's). Olen enemmän kuin tyytyväinen molempiin pojuihin, vaikka toinen pojuista, musta soopeli uros Tao, olikin vähän turhan hoikassa kunnossa. Poitsu tulikin minun luokseni keräilemään vähän massaa, eli kunnon lihotuskuurille, ja muuttaa sitten Pian luo, kun saa vatsanseudulle vähän lisää senttejä :) Kummallakin pojalla on tajuttoman hieno väri, ja luonteet vaikuttavat tosi mainioilta, vaikka hieman jännitti millaisia kavereita sieltä tulee, sillä kummassakin pojussa on jonkin verran villiä verta. Yritän saada pojille omat sivut tehtyä mahdollisimman pian! Toinen pojista, Omar, onkin sitten hieman erikoisempi tapaus. Pojulla on uskomattoman suklainen väri, jollaiseen ei olekaan ennen Suomessa törmätty, ja on todella jännä nähdä millaiseksi se kehittyy, kun poika vähän kasvaa. Omar muutti sijoituskotiin Jasminelle.
Olemme olleet yli kaksi kuukautta evakossa frettien kanssa asuntoni remonttia, ja sekä minä että fretit kaipaamme jo kovasti kotiin, vaikka mm. Dara onkin oppinut, että äidiltäni saa aina helposti nameja, niin silti ei ole oman kodin voittanutta. Onneksi näyttäisi siltä, että pian pääsemme takaisin kotiin ja palaamaan normaaliin arkeen. Vuosi tuleekin olemaan melko kiireinen, kun minun pitää viimeistellä yksi koulu, aloittaa seuraava, miettiä asuntojuttuja, viimeistellä tuomarikoulutus, ja ties mitä kaikkea muuta! Toivotaan, että jossain välissä on aikaa hieman huokaistakin :)
Tammerferrettiin on enää 10 päivää, ja tekemistä on hirmuisesti. Olen aivan varma, että muistutan näyttelypäivänä zombieta, tai jotain vielä kamalampaa olentoa, sillä stressitaso hivelee pilviä, kun niin moni asia pitää vielä ottaa huomioon ja huolehtia. Uskon kuitenkin, että itse näyttelypäivästä tulee tosi hieno, kunhan saamme vain kaiken järkkäiltyä niin kuin olen pikkuisessa pallopäässäni suunnitellut :) Meillä on tajuttoman mahtavat sposorit mukana, joten palkinnot ovat ihania ja muutenkin odotan, että päivästä tulee tosi kiva. On myös mukavaa tavata muita harrastajia pitkästä aikaa, sillä itse en ole ihan jokaisessa näyttelyssä viime aikoina hiihdellyt, kun on ollut niin kiirettä.
Haluaisin sanoa sen verran, että olen ollut todella kamala ja kiireinen, ja sähköpostini on viime kuukausina yksinkertaisesti räjähtänyt käsiin aivan hirveän viestitulvan alle. Haluan siis tätä(kin) kautta pahoitella, mikäli jokin viesti on jäänyt vastaamatta. Jos olet kirjoittanut minulle, etkä saanut vastausta viestiisi, ole kiltti ja laita uudelleen viestiä, niin pääsen taas hieman kartalla, että mitäs täällä maailmassa taas oikein tapahtuukaan. Olen ollut aivan hukassa, kun maililootassa on joka päivä hirmu ryöppy viestejä, ja kaikkeen en yksinkertaisesti ole välttämättä ehtinyt/muistanut vastata.
Ainiin, täältä löytyy meidän frettilän Facebook-sivu, kannattaa kurkkailla, koska sinne päivittyy uusimmat kuvat, kuulumiset ja sen sellaiset:
KLIK
- Emeliina
