Minun piti jo jonkin aikaa sitten tehdä tämä päivitys, mutta jostain syystä sanat takeltelivat sen verran pahasti, etten saanut kirjoitetuksi. Muutama viikko sitten mainitsin Daran olleen sairaana, ja että olimme menossa eläinlääkäriin. Otsikosta varmaan kykenee päättelemään, kuinka asiat lopulta menivät. Daralle oli silloin liian myöhäistä, ja tyttö nukkui eläinlääkärissä syliini hyvästien jälkeen.
Dara tuli minulle elämäntilanteessa, jolloin minulla ei ollut kunnollista kiintopistettä. Olin sairastelujen vuoksi paljon yksin, kun kaverit jatkoivat elämäänsä, olihan heille juuri pamahtanut täysi-ikäisyys mittariin. Darasta tuli hetkessä elämään se jokin, joka oli puuttunut. Ystävä, joka oli aina läsnä. Daran tulo myös toi elämääni monia upeita ihmisiä, jotka ovat rinnallani vielä tänäkin päivänä. Olen tytölle kiitollinen monesta.
Daran sairaus alkoi varkain, ilman että heti huomasin jonkin olen vialla. Kun tyttö alkoi hieman laihtua, syytin vatsatautia, joka silloin oli frettien keskuudessa jälleen liikkeellä. Kun laihtuminen jatkui, totesin, että jokin on vialla. Varasin ajan lääkäriin, mutta aika meni seuraavalle viikolle. Viikonlopun aikana Daran kunto kuitenkin romahti, se alkoi oksentaa ja laihtua ennestään. Soitin lääkäriin, mutta he sanoivat etteivät voi sielläkään tehdä päivystyksessä sen enempää kuin mitä minä pystyin kotona, nesteyttämään nahan alle ja antamaan tiivistä tukihoitoa.
Kun pääsimme lääkäriin, olin edellisenä iltana jo varautunut pahimpaan katsellessani Daraa, joka tapansa mukaan makasi sylissäni. Tiesin että on hyvästien aika, mutta otimme silti mahdollisimman tarkat kokeet selvittääksemme oliko tilanteessa mitään toivoa. Verikoe kuitenkin näytti pelkäämäni tuloksen, Daran munuaiset olivat pettämässä, eikä siinä kohtaa ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin päästää tyttö pois. Dara nukahti rauhallisesti, ja veti viimeisen kerran henkeä sylissäni, kun pyyhin kyyneleitä sen silkkiseltä päälaelta.
Dara lähti avattavaksi Eviraan, jotta saataisiin selville miksi munuaiset pettivät. Tulokset saapuivat aikaisemmin tällä viikolla. Olin kiemurrellut valtavissa syytöksissä miettiessäni olisinko voinut tehdä asiat toisin. Ruumiinavauksen tulos tuntui pahalta, mutta samalla se helpotti syyllisyyttäni, sillä sekä muut frettiharrastajat, sekä eläinlääkäri sanoivat, että todennäköisesti en olisi voinut tehdä mitään toisin, sairautta olisi ollut käytännössä mahdotonta huomata sen ollessa alkutekijöissään, saatikka diagnosoida. Vaikka olisimme menneet aikaisemmin eläinlääkäriin, ei syy todennäköisesti olisi selvinnyt, koska Daran oireet poikkesivat taudin oireista monin tavoin.
Avauksessa Daralla todettiin membranoosi glomerulonefriitti ja glomeruloskleroosi, jotka ovat munuaiskerästen sairauksia. Tähän mennessä tietämäni membranoosi glomerulonefriitti -tapaukset freteillä ovat kaikki paljastuneet vasta ruumiinavauksesta, joten taudin toteaminen on todellakin vaikeaa.
Ikävä Daraa kohtaan tuskin koskaan helpottaa, yhä uudelleen ja uudelleen huomaan kaipaavani sitä syliini, kunnes tajuankin että se ei enää ole mahdollista. Uskoisin, että kipu sydämessä kuitenkin helpottaa, kunhan aika kuluu. Onneksi minulla on niin paljon kauniita muistoja Darasta, kaikkien rakastamasta pusunäädästä, omasta pienestä vauvastani.
Nuku rauhassa Dara pieni <3
