Uudet kotisivut ja blogi

E-Pic's Ferretsin kotisivut ovat muuttaneet, ja olen luonut uuden blogin, jota päivittelen tulevaisuudessa. Vanha blogipohja jää tänne postauksineen, mikäli joku haluaa lueskella vanhoja tekstejä.

Uudet kotisivut löydät täältä: KLIK

Ja blogin täältä: KLIK

Tervetuloa tutkailemaan!

- Emeliina 

Enää viikko pentujen syntymään

Vihdoinkin! Kaiken kevään murehdinnan jälkeen tilanne on niinkin ihana, että Piru muutti tänään omaan mammalaansa, ja pentuja odottelen syntyväksi viikon kuluttua. Tytön maha on kohtalaisen kookas, joten uskoisin, että kyllä sieltä enemmän kuin pari uutta pikku E-Pic'siä on maailmaan saapumassa. Toivon todella, että kaikki sujuu hyvin, ja pennut kasvavat upeiksi pikku näädänaluiksi seuraavien parin kuukauden aikana. Yhtä sun toista vastoinkäymistä tietysti voi tulla matkaan, mutta nyt tähän on ainakin mahdollisuus, kun Piru tuli tiineeksi. Pirpana on alkanut tiputtaa karvaa, ja selkeästi nautiskelee nyt siitä, että sai rauhallisen tilan. Yleensä Piru on super leikkisä tyyppi, mutta nyt alkaa huomata, että mahan koko rajoittaa lempiharrastuksia, eli pöydälle/lipastoille kiipeämistä ja hurjia hepulileikkejä.

Effie astutettiin uudelleen hieman vajaa kolmisen viikkoa sitten. Tytön maha on tiivis, ja kasvanut aika paljon, mutta osoittautunut haastavaksi tunnustella. Vuorotellen ajattelen tuntevani pentuja, ja hetken päästä taas epäilyttää tunsinko sittenkään mitään. Pirun mahasta tunsin samantien pennut, mutta Effie on sellainen fitness-neito tiiviine vatsalihaksineen, että hyvä kun saa tunnusteltua mitään sisällä muljahtelevaa. Mikäli olen vielä viikon päästä epävarma tiineydestä, täytynee mennä poikkeamaan tytön kanssa ultrassa varmistamassa tilanne. Astutus Domin kanssa sujui kuitenkin tällä kertaa ihan tajuttoman hyvin, joten tiineys on ihan mahdollinen.

Tällä viikolla on tarkoitus viimeistellä ulkotarha, jota olen kaverini kanssa rakentanut uuteen pihaani. Fretit ovat jo päässeet ulkoilemaan, mutta tarhasta puuttuu edelleen pesäkoppi (jonka virkaa on nyt toimittanut kantoboksi), sekä erilaiset sisusteet kuten kantoja/puita. Suunnitteilla olisi myös häkin takaosaan lisätaso seinälle tuomaan lisää pinta-alaa, mutta katsotaan mitä tuonne vielä keksii. Pieni allas on ollut varsinkin Manan aktiivisessa käytössä. Tyttö onkin melkoinen possu, vuorotellen polskuttaa vedessä ja vuorotellen kaivaa tai möyrii pohjan maa-aineessa, jonka sekoitin mullasta, hiekasta ja männyn kuorikkeesta. On ollut ihana huomata, että vaikka tarha on edelleen melko aneeminen, eikä niin isokaan mitä toivoin pääseväni rakentamaan, ovat fretit nauttineet siitä tajuttomasti. Ainakin uskoisin näin, kun aamusta heti koko lauma nököttää ulko-ovella vaatien tarhaan pääsyä. Tarhassa alkaakin aina hirveä hepulointi ja puputus. Jopa meidän lauman vanhin (Rhea-mummo, pian  7,5v) on intoutunut mylläämään ja kaivamaan tarhassa kuin nuori ja vetreä kärppä.

Rähmä mikä kevät!

Facebook-sivujani aktiivisemmin seuranneet kenties ovat huomanneet, että vieläkään ei meidän pentupesässä ole pieniä piippaajia.

Tämä kevät on tuntunut useammalla kasvattajalla olevan melkoisen epäonninen, ja useat astutukset ovat syystä tai toisesta epäonnistuneet.

Piru ja Effie eivät kumpikaan tulleet tiineeksi, ja Effie astutettiin yhtä laihalla menestyksellä jo toistamiseen. Pirulle ja Viimalle on suunnitteilla toiset treffit kuun lopussa, toivon todella että yritys kantaa hedelmää. Effien kohdalla minulla on melkoinen mietintä mitä tehdä, jos neiti aloittaa vielä kolmannen kiiman. Vaihtoehtoina on pistää tyttö vielä kolmannen kerran Domin kanssa yhteen, harkita toista urosta, tai olla astuttamatta Effietä enää lainkaan tänä vuonna. Päivittelen tilannetta edelleen Facebookiin sitä mukaan, kun jotain uutta kuuluu.

Oma pentukuumeiluni heräsi ikiroudasta, kun sain aikaisemmin keväällä puhelinsoiton Lisalta. Hänelle syntyisi hybridipentue, ja pentue kokonaisuudessaan olisi totaalinen unelmien täyttymys minulle, joka olin kuolannut kyseisen pentueen vanhempia sillä silmällä kaikessa hiljaisuudessa. Niinpä voinkin ilokseni kertoa, että ensi viikolla uusi perheenjäsen, Pickpocket's Mellow Evening Breeze, kotoisammin Mana, kotiutuu.

Mana
Kuvan on ottanut Lisa Hyöky

Viime viikkoina yhdistys- ja frettijutut ovat pitäneet kohtalaisen kiireisenä. Muutin puolisen vuotta sitten uuteen kotiin, ja ensimmäisen kerran pääsin laittamaan pihaa kuntoon. Tämä tarkoitti tietenkin myös ulkoaitauksen rakentamista freteille, jotta nekin pääsevät nautiskelemaan raikkaasta ilmasta, ja kaivelemaan maata mielinmäärin. Tällä hetkellä aitausprojekti on lähes valmis, mutta pesäkoppi sinne täytyy vielä rakentaa, ja ideoida vähän muutakin sisustetta.

Toivotaan, että tulevien viikkojen myötä voisin päivittää blogiin lisää pentukuulumisia. Muidenkin kuin Manan osalta ;)

Pentuja odotellessa!

Effie ja Domi, sekä Piru ja Viima treffasivat reilu viikko sitten! Treffailut sujuivat hyvin, ja nyt jännitetäänkin onnistuivatko astutukset. Mikäli onnistuivat, on pennuilla laskettu aika jo maaliskuun puolenvälin tienoolla. Reilun viikon päästä on tarkoitus mennä ultraan kurkkaamaan näkyykä masussa elämää :) Katsotaan, toivotaan, että edes toisen neitosen kanssa tärppäsi. On jo melkoinen ikävä pieniä vinkusia talossa.

Serkkuni nappasi hauskan kuvan minusta ja Viimasta. Poika on aivan mahdoton pusupoika, ja kuvasta voikin aistia kuinka tunteella jäpä lipoo (kuorii) naamaa kielellään :D

Kasvatuskausi alkaa

Pitkästä aikaa taas blogin parissa. Frettilässä alkaa olemaan jännät paikat, sillä sekä Piru että Effie ovat aloittelemassa kiimaa. Effie on sen verran nuori, että neidin kanssa päästään astutuspuuhiin vasta muutaman viikon päästä, mutta todennäköisesti molemmat tytöt pääsevät tapaamaan sulhasiaan tässä kuukauden sisään, kunhan ovat valmiita tapaamiseen. Viima on jo täydessä fiiliksessä, ja Domikin alkaa heräilemään kevääseen.

Kotona pitääkin aloitella järjestelemään vauvatiloja, ja tilasin juuri ensimmäiset emonmaidonkorvikkeet kaappiin pahan päivän varalle. Pentukauteen valmistautuminen on aina yhtä jännää, tavallaan pelon ja kauhunsekaista puuhaa, mutta toisaalta kun tietää sen ihanan tunteen, jonka vastasyntyneet muksut aiheuttavat, niin ikävät pohdinnat jäävät enemmän taka-alalle. Vauvoille on ihania kotejakin jo tiedossa, joten hyvällä ja luottavaisella mielellä mennään.

Huomaan jo pyöritteleväni erilaisia nimiteemoja pennuille, ja suunnittelevani mitä kaikkea pentupakkaukseen voisi sujauttaa, pakkaus on joka vuosi ollut aina hieman erilainen, ja väriteemaltaan muuttuva. Ompelukonekin pitää korjauttaa, koska tapana on ollut ommella pakettiin jotain pientä pehmeää mukaan. Suunnittelut käyntiin!

Toivoisin, että lähiviikkoina saisin blogiin jotain mainioita frettikuvia, kun uusi tuttavani innostui ajatuksesta, että napsittaisiin pötköistä vähän otoksia. Herran taidot kuvien ottamisen ja käsittelyn suhteen ovat aivan jotain muuta kuin oma säälittävä kamerakikkailuni, joten odotan suunnattomalla innolla.